Joinain päivinä väsymys ei lopu ollenkaan, vaan illalla menee nukkumaan samassa tilassa kuin oli aamulla herätessä. Tänään olen istunut opiskelijaedustajana kv-työryhmässä (jäänne hallitusajoiltani), sitten seminaarissa, lounastanut kera kanssafilosofien ("mitä oikeastaan on yksisarvinen ajattelu?") ja käynyt sovittamassa oopperaan tulevaa esiintymispukuani, joka oli... mielenkiintoinen. Avainsanat lienevät kolmimetrinen laahus ja rintapanssari. Sitten kun vihdoin saisi (ja pitäisi) paneutua gradua koskevaan seminaarityöhön, suussa maistuu uni ja päässä kans ja ainoa avainsana on facebook.
Teinpä siis piristykseksi ruisleipiä ja pohdin nyt vaan, mitä noille kurkuille on tehty, kun niissä ei ole keskellä siemeniä lainkaan.
Päässä soi Pikkuoravien joululaulu (saan kai sitten lennokin) ja ystävä soitti juuri oikealla hetkellä mukaan kirpparille. Ei kuule Benjamin välillä on pakko myös elää vaan ja antaa historiankuvien välähdellä omia aikojaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment