Mikä saa ihmisen kirjoittamaan blogia? Julkaisemaan tuntemattomien ja tuttujen näkyviin omia ajatuksiaan kaikesta mahdollisesta? Lieneekö taustalla pieni egosentrinen minä, jonka ajatukset vaan on niin mahdottoman tärkeitä, että ne on laitettava esiin? Tästä aion ottaa selvää, mutta sillä välin ajattelin kuitenkin kirjoittaa blogia, tuntemattomille ja tutuille, kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.
Parannan usein maailmaa kynälläni, mikä on huono tapa. Se, että virittäydyn tälle linjalle, on vielä huonompi, sillä oikeasti inhoan tietokoneita ja sitä, että ihmiset eivät enää osaa keskustella kasvokkain. Päätin kuitenkin, että ajatuksesta seuraava askel on esittää se, ja miksikäs sitten ei täällä, kun kaikki muutkin jo ovat. Eniten minua ahdistaa nihilismi: ei yksi ihminen voi tehdä kuitenkaan mitään kovin laajaa vaikutusta omaavaa, joten ei maksa vaivaa. VÄÄRIN! Kyllä maksaa. Jos tällä periaatteella kukaan ei tee mitään, ei oikeasti tapahdu mitään. Mutta jos kaikki tekevät vähän, se on yhdessä jo aika paljon. Tekemisen pitää ehkä vaan olla koordinoitua, jotta se saavuttaa suurempia tavotteita. Silti pienetkin tavoitteet ovat hyviä tavoitteita. Minun ensimmäinen tavoitteeni täällä on esittää ajatus ja kuulla ehkä vastakaikuja. Sitten joku voi ottaa sen käyttöönsä ja näin maailma on taas hieman parempi paikka.
Edellinen sisältää olettamuksen, että maailmassa on jotain vialla ja se pitää parantaa. Vialla on ja monta asiaa, mutta se, ettei kukaan tee mitään, ei onneksi ole totta. Tiedän montakin, jotka tekevät jotain ja jotain enemmänkin. Kiitos heille! Kiitos sinulle.
Olen idealisti. Ei minulla ole vastauksia, mutta kysymyksiä riittää.
