Joulutunnelmia

Pitkän ja vaiherikkaan vuoden pitkä ja vaiherikas syksy on päättynyt. Eilen illalla saavuin vanhempieni luokse joulun viettoon. Myötäni puolet perheen joulunviettäjistä on jo paikalla, tänä iltana ja huomenna saapuvat viimeisetkin. Toivon joululta rauhallista yhdessäoloa ja hyviä hetkiä, joiden voimin jaksaa aloittaa kokonaisen uuden vuoden.

On hassua kävellä entisessä kotikaupungissa, jossa olen tänä vuonna käynyt enää harvoin. Aivan kuin täällä aika olisi pysähtynyt, kaikki tuntuu olevan ennallaan, minä vain olen jo kotiutunut muualle. Kotitalossa sentään on kotoisaa, mutta joka huoneesta tuntuu löytyvän jotain uutta, mikä ei ollut siinä viimeksi käydessäni. En oikein osaa enää majoittua mihinkään, mutta viime kädessä oma vanha huoneeni toimii turvapaikkana.

Minun paikkani jouluna on leipoa, rakennella mielikuvituksellisia piparitaloja, konsertoida pianon ääressä joululaulukirjan parissa ja ottaa halukkaita mukaani joulukirkkoon. Tänä aamuna tehtailin pipareita, mutta piparkakkutalo on yhä puolitiessä. Kuusi on jo sisällä ja marsu sai juuri uuden isomman häkin. Tekisi ehkä mieli askarrella lumihiutaleita ja yksi joululahja on vielä lankoina työn alla. On mukavaa puuhailla ilman ehtoja ja hyödyllisyystavoitteita, ihan vain siitä ilosta, että saa jotain aikaan.


Eipä nyt tämän enempää, ajatuksia jälleen ensi vuonna. Jouluiloa!

Tulitikku

Pohjanmaan -vuotenani eräs parhaista ystävistäni asusteli toisella puolella maata Savonlinnassa. Vietin yhden syksyisen viikonlopun siellä, ja kuuntelimme tapamme mukaan paljon hyvää musiikkia, söimme valtavasti makaronisalaattia ja suunnittelimme mitä luovempia projekteja myöhäiseen iltaan. Miljoonasateen Tulitikku soi ystäväni ullakkokamarissa, levyllä joka pomppasi aina toisen säkeistön jälkeisessä välisoitossa... sama hyppy tuli myös kasetille, jolle kappaleen nauhoitin. Viikonlopun päätteeksi matkustin kymmenen tuntia poikki maan takaisin peltojen keskelle ja kuuntelin kappaletta useamman kerran Walkmanissani.

Nyt viisi vuotta myöhemmin asumme molemmat Keski-Suomen parhaassa kaupungissa, kun ystäväni löysi sattumalta Tulitikun uudestaan Maaritin laulamana. Kertosäe sytyttää yhä keskellä pimeää, viileää myöhäissyksyä.


Käännä selkä tuuleen
ja sytytä sun syliisi mut,
kouriisi koeta minut piilottaa.
Pienen hetkisen, hetken tuulisen
jokainen tahtoo rakastaa.
(Miljoonasade)

see you again

There are no words to say what kind of holes we are left with after saying goodbyes to friends. In some ways one can get used to it. It just happens over and over again and all of a sudden one can deal with the feeling of sadness better. But it's there still.

There are lots of goodbyes this time of the year again. What a strange thing it is to get friends of people who actually live thousands of kilometres away.

There are no words to describe what a joy it is to have friends of people who come from thousands of kilometres away and share the life with us for a while. No words for the joy of seeing each other again, or to the feeling of having an open world and friends all around. To have pieces of one's heart scattered around - in a good way.

Life changes constantly, people come and people go. And what a joy it is to have the world a little bit more of a friend by those dear ones all around.

Goodbyes are sad but who counts those when there are always as many times to see each other again?

Come away with me

On outoa kuinka vahvasti musiikki voi viedä mielentiloihin, muistoihin, paikkoihin, jopa hajuihin ja makuihin, tunteisiin, ihmisiin, ajatuksiin... On joitain levyjä, joita en voi kuunnella enää, koska ne ovat liittyneet tiettyihin aikoihin elämässäni, vaikkapa lukion pitkiin vuosiin, jotka täyttyivät isoilla ajatuksilla ja etsinnällä tai Pohjanmaan-vuoteni väsyneisiin hetkiin. Niistä vaan tulee väistämättä sen verran masentunut olotila, etten enää edes yritä kuunnella niitä.

Sitten on niitä, joita tekee mieli kuunnella uudestaan ja uudestaan, koska niistä tulee mieleen jotain hyvää. Sellaisia ovat monet rakkailta ihmisiltä lahjaksi saadut levyt, tai levyt, jotka liittyvät hyviin elämänvaiheisiin, tai hetkiin, jolloin oli hyvä olla.

Löysin Norah Jonesin levyn nuoruuteni kotikaupungin kirjastosta loppukesästä pari vuotta sitten juuri ennen vaihtoon lähtöä. Etsin ihan jotain muuta, kun aloin kuunnella tarkemmin musiikkiosastolla soivaa levyä. Lopulta kävelinkin ulos vain tuo levy laukussani.

Norah Jonesin Come away with me soi tuolloin loppukesästä kun pakkasin laukkujani vanhempieni luona, edessä oli elämäni suurin siihen astinen seikkailu ja jännitys hiipi sisällä. Huoneeni lattia lainehti vaatteista, levyistä, valokuvista, kaikesta pienestä ja tärkeästä mutta tarpeeksi kevyestä, mitä saattoi merten tuolle puolen mukanaan kuljettaa. Vietin muutaman päivän kotona keräten vain vaatteita pinoihin portaikon kaiteelle ja kuuntelin Norahia.

Vuoren päällä kampuksellakin, kaukana kotoa, kuuntelin Norahia. Saman levyn ekaa kappaletta laulettiin yliopiston kuorossa, kun siellä muutaman kerran kävin, ja useammin kuin kerran se soi pienessä asuntolahuoneessani iltasella. Aamuisin kun kuljin heräävän kampuksen toiselle laidalle tanssistudioille, kun aurinko nousi lähivuorten rinteille ja ilma oli syksystä kirpeä, kuuntelin Norahia tuulitakin hupun sisällä.

Nykyään silloin kun tuntuu että olen vähän hukassa, tai tarvitsen jotain, mikä rauhoittaa mieltä, laitan yhä Norahin laulamaan soittimessa. Kaiken oman pään sisäisen kaaoksenkin keskellä muistan taas elävästi aamut vaihtoaikani kotoisalla vuorella. Elämä on hyvin erilaista kuin silloin kaksi vuotta sitten, mutta musiikki säilyy.

Tiellä ken vaeltaa...

Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus,
voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.
Uskomme vahvista, luo tiellemme valoa,
johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen.
(Virsi 15)

Tulin juuri äsken adventtiyön messusta. Tästä joulunodotus alkaa joka vuosi ihan konkreettisesti, kun saa laulaa hoosiannaa keskiyöllä täydessä kirkossa...

Itsepä sitä on elämänsä jälleen täyteen kiirettä ja kaikkea ylimääräistä tupannut. Nyt alkaa jarrutus, tavoitteena parinkymmenen päivän päästä oikeasti levollinen juhlamieli.