Päätinpä sitten vastoin kaikkea järkeä ilmoittautua saksan neloskurssille, kun on jäänyt sitä vajaaksi saksan peruskurssini yliopistolla ja jos kerta tämä on ehkä mahdollisesti viimeinen kevääni täällä... Kaksi vuotta sitten opiskelin muutamassa kuukaudessa reilu puolet lukion oppimäärää vastaavat kurssit, käytin kieltä hiukkasen kesäreissulla enkä ole sen jälkeen aiheeseen palannut, mitä nyt joskus huvikseni lausahdellut ylläolevaa tai jotain muuta, se kun kivasti kielellä sorahtaa. Toukokuista Itävallan-reissua odotellessa ja ihan vaan aamujani aktivoidakseni aion sitten istua seuraavat viikot kolme aamua kerrallaan arvailemassa jälleen die das vai der ja muistelemassa miten se adjektiivien taivutuskaavio meni. Just nyt ei paljon lohduta vaikka joskus kurssit meni hyvinkin, kun oli aloitettava kertaus ihan tuolta alkeista. Luotan kielipäähän ja -korvaan kuitenkin sokeasti, kyllä se sieltä tulee. Jossain kohtaa.
Kehitin tänään ihan sattumoisin, perheelleni tyypillisen lennokkaan pohdinnan tuoksinnassa, psykofilosofisen teorian mielen ja maailman suhteesta. Sen nimi on kielivapaa keskuspersoonallisuus. (Äiti epäili, että se sijaitsee vatsassa.)
Sen toinen nimi on laiskuus löytää vastaavaa sanaa sillä hetkellä käytetyllä kielellä, kun joku muunkielinen sana tulee ensiksi mieleen. Mutta, olen sitä mieltä, että ihan kaikelle vaan ei ole käännöstä joka kielelle, ja jos kielen sisäistää tarpeeksi hyvin, ei sitä tarvitse enää kääntää. Silloin iskee kielivapaa keskuspersoonallisuus, joka rentoutumisen hetkellä tuottaa juuri sitä kieltä, millä mikin asiayhteys tai yksittäinen asia parhaiten tulee ilmaistuksi. Jos siis ihminen osaisi vaikkapa pariakymmentä kieltä tarpeeksi sisäistetysti, olisi maailma tälle kertakaikkiaan rikkaampi ja moniulotteisempi paikka kuin meille muille. Siinäpä tälle perfektionistille projektia hetkeksi.
Kiitos viimeaikaisten pitkien treenipäivien, alaselkä ja vasen hartia ovat jumissa. Eikä ihan niin jumissa kuin joskus kun joku vaan menee jumiin kun istuu koneella liikaa vaan jumissa niin kuin että kohta ei tee mieli liikkua enää ollenkaan. Sillä se lähtee millä on tullut, sanomma piireissä. Siispä huomenna taas.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Ach, wie schön, dass Du etwas auch auf Deutsch schreibst:). So eine schöne Sprache!
Ja, sie ist sehr schön! Paitsi että tiedän eräitä, joiden mielestä ääntämiseni toisinaan tekee saksasta vähemmän kaunista. Asiat nyt vaan pitää tehdä tunteella, ja saksaan jos johonkin sisältyy tunnetta :)
Post a Comment