Aurinko paistaa sisälle ja pöydän ääressä ei voi istua kun ei ole millä varjostaa. Mahtavaa silti nauttia lämmöstä ja valosta jälleen. Olin tänään tennareissa ulkona ja se jos mikä on maininnan arvoinen asia.
Lähes olin muuttamassa kaupungista, mutta tilaisuus meni ohi ja aloin itseasiassa tuntea näiden pohdintojen aikana suurta kotipaikkarakkautta Jyväskylää kohtaan. Kyllä se varmaan Pariisi on seuraava asuinkaupunki, kotimaan sisällä ei hirveästi muut kuin tämä Keski-Suomen sydän puistoisine kampuksineen houkuta, ainakaan tällä hetkellä. Tai no, merenrannat synnyinkaupungissani toki, mutta onneksi lokkeja on täälläkin ja iso plussa on niiden eteläistä Suomea pienempi koko. Kauppatorin rannassa joskus melkein pelottaa polvenkorkuisten kirkujien keskellä.
Töitä töitä töitä... sivutoiminen taiteellisen työn tekijäkin joskus leipääntyy, viidelle ryhmälle kun suunnittelee kuvioita ja askeleita ja etsii musiikkeja ja yrittää pitää homman jotenkin kasassa, alkaa toivoa että se kevätnäytös olisi jo täällä. Nyt on kuitenkin vähän inspiraatiota. Ja monta omaa luovaa projektia tuloillaan taas :)
P.S. Otsikon alkuperä on väärinkuullussa pääsiäislaulussa, jota kämppiksen kanssa naurettiin eilisiltana. Haluaisin tavata sen, joka on muka tämän biisin alusta asti oikein ymmärtänyt.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment