Chocolat, olé!

Amerikan Yhdysvalloissa oli tehty tieteellinen tutkimus, josta Keskisuomalainen uutisoi tällä viikolla pienesti, mutta silmiini arventenkin osuvasti seuraavaa:

"Suklaakuuri ei tee terveestä yhtään terveempää. Puolentoista kuukauden kuuri flavonoidipitoista tummaa suklaata ja kaakaota ei tee tervettä ihmistä yhtään terveemmäksi, käy ilmi yhdysvaltalaistutkimuksesta. Aikaisemmat tutkimukset ovat vihjanneet flavonoidipitoisen kaakaon ja suklaan parantavan verisuonten toimintaa. Yhdysvaltaisten tutkimuksessa 41 yli 60-vuotiasta miestä ja 60 naista sai kuuden viikon ajan päivittäin 37 grammaa flavonoidipitoista tummaa suklaata ja runsaat kaksi desilitraa kaakaojuomaa tai suklaata ja kaakaota, joissa oli vain vähän flavonoideja."

Tutkimuksessa selvisi, että syke oli hieman korkeampi näillä flavonoidipitoisempaa suklaata saaneilla kuin vertaisryhmällä, muita vaikutuksia ei juuri huomattu. Hauskinta jutussa oli kuitenkin ilmaista suklaansyönti tietellisesti (huomatkaa ironia, käytän sanaa tieteellinen jo toisen kerran) grammoissa ja nestepitoisen suklaan annostelu desilitroissa. Vastaavia vitsejä olen lähipiiriltäni kuullut aika ajoin, minulla ja suklaalla kun nyt sattuu olemaan kohtalaisen läheiset välit. Harmillista sinänsä, ettei suklaansyöntiä voi tämänkään jälkeen perustella terveysvaikutuksilla, mutta olihan tutkimuksesta aiheelleen omistautuneen bloggaajan tehtävä huomio.

Kotini eteisessä tulijaa tervehtää pienellä liitutaululla teksti Chocolat, olé! Ensimmäinen on ranskaa, jälkimmäinen ehkä espanjaa (mikäli mitään). Perimmäinen tarkoitus on kuitenkin kaksoismerkitys, jonka voi foneettisesti tulkita maitosuklaaksi ja kirjallisesti hurraahuudoksi suklaalle. Kaiken lähtökohtana on maitokahvi, joka ranskaksi kirjoitetaan café au lait, mutta lausutaan [kafe o le]. Gilmoren tytöissä Lorelai (ja minä tosielämässä joskus nuorempana) uskoi juoman tulevan espanjasta, "café, olé!" Näin meillä.

Ruoan jälkeen minun on yleensä saatava jotain makeaa, edes ihan vähän. Ilokivessä vihreä minttutee ja Fazerina -suklaapatukka ovat lähes ehdoton jälkiruokayhdistelmä, jota etenkin hallitusvuonna toteutin kohtalaisen usein. Pienissä piireissä käsitteet syntyvät nopeasti. Olen kuullut useammin kuin kerran JYY-kavereilta, että joku teki lounaan päälle "piiamariat".

Joskus pohdin, onkohan maineeni suklaansyöjänä saavuttanut jo kyseenalaisen asteen. Toisaalta, onhan se hyvä että jostain tunnetaan.