Sivistyksen puolesta

Kirjoitin uusimpaan ylioppilaslehteemme eli Jylkkäriin ylioppilaskuntatoimijan kolumnin, JYYpään. Ajattelin sitten sen julkaista täälläkin. Se on idealistin ja nykymaailmassa hieman ahdistuneen filosofianopiskelijan (sekä ylioppilaskunnan hallituksen kv-vastaavan) ei ehkä kaikilta osiltaan vakavasti otettava puhe sellaisen yliopiston puolesta, jossa sivistys ja yhteiskunnan kehittäminen on yhä tärkein päämäärä. Markkinataloudelliset aspektit eivät kuulu minun yliopistooni. Se ei ole ehkä realismia, mutta pakkohan sitä on ylläpitää, kun taas taloudellisen näkökulman kannattajien mielestä minun koulutukseni on turhaa. Epähyödyllistä ja tuottamatonta. Perustuu pelkkään sivistykseen, kriittisen ajattelun opetteluun ja historian tuntemukseen. Vielä meitä ei ole sentään pois potkittu. Jos uhka tulee, heitän heitä Aristoteleella. Filosofithan ne keksivät koko laitoksen.

-----------------------------------------------------------------------------

Sivistystä (yli)varjelemassa

Kevät tuli, lumi suli, kansanedustajaehdokkaat sanoi puli puli.

Mitä sanovat valitut edustajat ja tulevat ministerit? Ainakin opintorahaa tullaan korottamaan ja opiskelijan tulorajoja nostamaan. Joululahja on ehkä myöhässä pari kuukautta, ellei pari vuotta, mutta kiltit lapset jaksavat odottaa. Kiitos niin kotiväelle kuin muillekin tällä matkalla tukeneille!

Ihan niin mukava paketti ei tullut kansainvälisille opiskelijoillemme. Kompromisseja on tehty puolin ja toisin, ja pahin näyttää olevan vasta edessäpäin, mutta ei tuleva kokeilu silti mieltä lämmitä. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta on korkea sivistys ja maksuton koulutus, mutta logiikka menee jotenkin niin, että jos tätä sivistystä liian avokätisesti tuhlaa, se loppuu kesken. Ne, jotka onnekseen ovat osuneet EU:n alueelle asumaan, kuluttavat sitä kohtuullisesti. Ne taas, jotka sattuvat tulemaan EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta, ovat suurempi riski. Ottavat sivistyksen ja vievät täältä pois. Onhan syytä sentään laittaa lasku perään.

Filosofina paasaan aina kokonaiskuvan näkemisestä. Kansainvälistyminen on tavoite, jota toistellaan. Lukeepa hallitusohjelmassa, että pyritään nopeuttamaan kotouttamista ja parannetaan ulkomaalaisten opiskelijoiden työnsaantimahdollisuuksia samalle tasolle suomalaisten kanssa. Nämä ovat konkreettisia ja oikeita keinoja matkalla tavoitteeseen. Ongelmaksi muodostunee se, kuinka näitä kotoutettavia kansainvälisiä opiskelijoita tänne enää saadaan, kun suomalaisessa maisterintutkinnossa on hintalappu. Sehän ei ole mikään uusi kilpailuvaltti.

Halutaanko todella kansainvälistyä, vai halutaanko vain eurooppalaistua? Toistaiseksi vaarattomalla vyöhykkeellä ovat yhä eurooppalaiset opiskelijat. Heistä suomalainen sivistys saa edelleen laajempaa vastaanottomateriaalia kuin lukioidemme kasvatit. Heistä saa myös taattua laatua, eurooppalaista henkeä. Suomi kansainvälistyy turvalliseen suuntaan ja huhu suomalaisesta sivistyksestä kulkeutuu kuulumisten mukana opiskelijoiden kotimaihin.

Kuinka hyvinvointia levittävälle sivistykselle voidaan laittaa hintaa? Suomalaisessa yhteiskunnassa on monta asiaa, joita ihaillaan muualla maailmassa. Jos hyvinvointimme perusta on koulutus, jota täällä jaamme ja saamme, eikö sen juuri soisi leviävän laajemmallekin?