PFFFF! Tänään loppui tv:n katselu tässä huushollissa. Eipä sillä että se olisi muutenkaan kovin usein ollut auki, useimmiten olen ennemminkin ajatellut hankkiutuvani eroon koko laitteesta, sillä olen ennenkin elänyt ilman ja se ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Lupamaksu on kallis ja verrattuna tv:n katseluun käytettyyn tuntimäärään ihan liian paljon. Lisäksi ohjelmavalikoima ei enimmäkseen mieltä ylennä. Mutta nytpä ei ole enää sitäkään ongelmaa.
Olen vastustanut digiboxia periaatteesta ihan alusta asti. Erään samanhenkisen aatteenpaloa kannattavan ystäväni kanssa suunnittelimme muutama vuosi sitten yksinkertaisen ja toimivan vastustuskeinon: ei vaan osteta digiboxeja. Jos kukaan ei ostaisi sovittimia, ei tv-ohjelmia vain voisi siirtää digiverkkoon. Nerokasta! Ahdistava lopputulos on kuitenkin se, että tällainen ei Suomessa toimi. Niin kuin liikkennevaloissa, kaikissa muissakin asioissa noudatamme päätämme sen enempää terveellä kritiikillä vaivaamatta kenen tahansa vähänkään auktoriteetilta kalskahtavaa mielipidettä. "Kaikkien on ostettava digiboxi", jyrähtää tv-moguli, ja jo rientää sinivalkoinen kansa Giganttiin. Voi sitten hankkia uusimman taulutelevision siinä samalla vaivalla.
Massat, mediat ja ylemmät tekniset pätijät johdattelevat meitä vääjäämättä kohti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppua. Odotan sitä hetkeä kun maailmaan koittaa uusi valistuksen aika. Tämä digidigihypetys uhkaa jo viedä parhaimmatkin meistä mukanaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment