Jälleen filosofia ahdistaa

Aamulla satoi kaatamalla, flunssa vaivaa yhä eikä ensimmäinen mieliteko ollut lähteä alas Mattilanniemeen kuuntelemaan Marx-seminaaria kolmeksi tunniksi - etenkin, kun en ollut sittenkään saanut edes luettua käsiteltävää tekstiä. Mikä johtui flunssasta ja töistä ja muista kiireistä... Lähdin kuitenkin, klassisesti viime hetkellä niin, että kun olisin voinut kävellä rauhassa sateenvarjon alla kohtalaisen mukavasti ja kastumatta, kiidinkin pyörällä alamäet tuulitakin hupun alla, märkänä ja kylmänä. Perillä luennoitsija naurahti, että Marx itse tuskin olisi vaivautunut paikalle sateisena maanantaiaamuna, vaan olisi mennyt sen sijaan tuopilliselle.

Kolmetuntisen jälkeen oli kuitenkin olo, että kannatti tulla. Se, jos mikä saa tuntemaan itsensä onnistuneeksi edes jossakin: alan valinnassa. Vietin seuraavat reilu kolme tuntia ylioppilastalolla vaahdoten hallitustoverille yhteiskuntafilosofiaa. On se varmaan kiva elää ja olla filosofiseurassa.

Mikä sitten aloittelevaa filosofia ahdistaa? No juuri nyt, globalisaatio. Lisäksi ihmiset, jotka eivät ajattele kokonaiskuvaa. Ihmiset, jotka ottavat liian vakavasti vähemmän tärkeät asiat ja jättävät oikeasti tärkeät huomiotta. Ne, joilta puuttuu keskitien taju, joilla retoriikka korvaa reflektion ja oma itse nousee dialogin ylle.

Nöyryys lienee se epämuodikas asia, jota tämä maailma ja sen hallitsijat, juuri me, valkoiset hyvinvointivaltion kansalaiset, tarvitsemme kipeästi. Sen sijaan pitäisi kuitenkin olla entistä myyvämpi, trendikkäämpi, pätevämpi, parempi kuin muut, kunnianhimoinen ja muutenkin kaikin puolin hyvä tyyppi, joka ei koskaan erehdy, mokaa, väsy, tai ainakaan myönnä sitä. Edes kesätöitä ei saa ilman. Todistettu on.

Mihin asti tämä voi jatkua? Mihin asti parannetaan tuottavuutta, markkina-arvoa, talouskasvua, raivataan tieltä heikompia ja nostetaan ylös vahvempia? Tuleeko joskus oikeasti pysähdys, ja mihin asti täytyy mennä sitä odotellessa? Lopunaikaa kaikki tyynni, mutta siinä voi vielä mennä kauankin...

Onko mitään pelastettavissa? Kaikista ei voi eikä tarvitse tulla yhteiskuntafilosofeja, mutta kaikki voivat ajatella. Kaikki voivat ottaa eteensä aamun lehden ja katsoa, mitä pitäisi tehdä. Tekemistä riittää, ja tekijöitä ei ole liikaa. Eikä voi sanoa, että tehkööt muut, kun minä en ehdi. Jos ei ehdi, on yhtä tyhjän kanssa koko juttu. Jos ei ehdi kantaa korttansa yhteiseen kekoon nimeltä elämä tässä maailmassa, mitä sitten tekee? Ei ole muuta.

Herääminen on kuitenkin jokaisen omalla vastuulla. Kyse ei ole mahdollisuuksista, vaan halusta tehdä jotain. Jatkan globalisaatiosta ja muusta myöhemmin.