Opetin viikonloppuna Oulussa 60 ihmistä hyppäämään irlantilaisen musiikin tahdissa. Samalla näin myös hyvää ystävää pitkästä aikaa, hengailin aina yhtä omaperäisten irlantilaisten kanssa ja jammailin sydämeni kyllyydestä viimeiset energiat lauantai-illan pääkonsertissa Grada-bändin rytmeihin.
Kolme tuulista päivää poissa kotoa ja omenapuu on tiputtanut kaikki lehtensä. Tosin kaljuilla oksilla yhä vain killuu omenoita, josko siis vielä kerran ystäväpiirissä jo mainetta niittäneitä omenakanelimuffinsseja leipoisi. Salaista ainesosaa pitäisi vaan ensin pyytää lisää kotikulmilta.
Tein jälleen kerran tältä erää viimeisen päiväni ylioppilaskunnalla. Erinäisin tavoin olen yhä hommassa kiinni jatkossakin, mutta opiskelut taitaa vihdoin viedä taas oikean voiton. Viimeisenä päivänä ei sentään tarvinnut myydä yhdellekään korttinsa hakijalle eioota ja ongelmia alkaa jo osata ratkoa ihan laidasta laitaan. Viime viikolla kokopäivätoimistolaisena istuessani Ilokiven Kari naureskeli, että kohtako minä jo pääsihteeriäkin sijaistan. En nyt sentään. Vaan mihinkä jyyrä jyyryydestään.
Lehdet riekkuu ilmassa ympäri ympäri ja pitkät hiukset auki ei oikein voi liikkua. Tykkään silti tuulesta ja tuiverruksesta, itsekin tahtoisi syöksyliitoja lentämään.
No comments:
Post a Comment