Meille muutti lemmikki. Ei tosiaan mikään daily puppy vaan aito oikea seurakärpänen. Se on hengaillut osoitteessamme jo muutaman päivän ja on aina siellä missä minä tai kämppiskin: keittiössä, jomman kumman huoneessa tai jopa kylpyhuoneessa. Iltaisin se seuraa meitä paikasta toiseen selvästi tyytyväisenä siitä, että joku on vihdoin tullut kotiin. Aamuisin se kävelee keittiön kaapinovien karmeilla, kun keitän puuroa. Alkuun se ärsytti vähän, mutta nykyään lähinnä huvittaa. Saattaa jopa tulla lähes ikävä, kun se vielä itsensä jonain päivänä johonkin lamppuun käristää. Tai ehkä se päätti talvehtia meillä huhtikuuhun saakka.
Hurja feis-loppukiri päällä. Irlantilaisen tanssin vuosittaisesta Pohjoismaiden mestaruudesta otetaan mittaa kahden viikon päästä Espoossa, ja minulla on pelissä paitsi omat jalat, myös toista kymmentä oppilasta. Uudet kenkäni ovat vieläkin matkalla koti-Suomeen ja viikonloppuna saattaa ehkä mahdollisesti mennä hermo jos toinenkin, kun hion huippuunsa pääkaupunkiseudun esiintyvää ryhmääni. En minä perfektionisti ole, mutta täydellistä jälkeä toivoisi silti saavan aikaan. Yay. Tanssiniloa kuitenkin, vaikkakin varpaat ruvella.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment