Kävin kuulemassa opiskelijoiden vaalipaneelia, mutta en vieläkään tiedä, ketä äänestää. Entisessä kotikunnassani kuntavaalit eivät herättäneet suurempia intohimoja, mutta nyt on pelkästään jo opiskelualan ja entisen opiskelijapoliitikon asemani puolesta oltava kiinnostunut. Onhan se myönnettävä, tulevana yhteiskuntafilosofina pidän oikeastaan jo kansalaisvelvollisuutena, että on yleensä kiinnostunut siitä, mitä ympärillä tapahtuu.
Taidan kuitenkin liikkua piireissä, joissa tämä on itsestäänselvyys, ja siksi en oikein tiennyt mitä sanoa, kun tänään ensi-iltansa saaneessa ranskan esitelmässäni lyhyt maininta esiteltävän alueen poliittisista voimasuhteista oli kuulemma kokonaisuuden vähiten kiinnostava osuus. Tiedä kannattaisiko kertoakaan, mutta mielipide tuli taloustieteilijältä. Meitä on tietenkin moneen junaan, eikä kaikkien tarvitse olla kiinnostuneita kaikesta, todellakaan, mutta toisinaan juopa Mattilanniemen E:n ja A:n välillä tuntuu vaan niin tuskaisen leveältä... Samalla asialla kun tavallaan pitäisi kuitenkin olla.
***
Loppukevennys (ainakin minulle). Ikuiselle ikäkriisin potijalle teki hyvää kuulla, että esitelmäparini oli luullut minua ulkonäköni perusteella noin viisi vuotta nuoremmaksi. Jälleen yhden puoliksi valvotun yön ja muutenkin viime aikojen silmänalustarkkailujen jälkeen saattoi kommentille vain hymyillä. Aika kuluu niin nopeaan tehdessä paljon kaikenlaista, että sitä luulee itsekin vanhentuvansa samaa vauhtia. Vastuut ja tekemiset kasaantuvat helposti niin, että pitää itseään jo kohta keski-ikäisenä. Ihan hyvä muistaa nauttia välillä siitäkin faktasta, että vasta toinen kierros kaksinumeroisia ikälukuja menossa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment