Idealisti

Tällä viikolla on mielessä pyörinyt ahdistukseen asti kaksi aina uudestaan minua provosoivaa aihetta: talous ja politiikka.

TALOUS
Kuvitelkaa, että maailman taloutta johtaa liberalistinen kapitalistimaa, jossa kaikki on mulle tai konkurssi. Tieto todellakin lisää tuskaa, uskaltauduin periyhteiskuntatieteilijän ankarasta taloustiedevastaisuudestani huolimatta kansantaloustieteen peruskurssille, ja vähitellen ymmärrän jotain kysynnän ja tarjonnan päälle, markkinoiden manipuloinnista ja siitä leikistä, jolla hintoja nostetaan ja lasketaan. Ei ole kiva tunne se, kun asioiden karu totuus alkaa oikeasti valjeta. Aion kuitenkin kestää totuuden, sillä sanonnankin mukaan vihollisensa on viisasta tuntea. Sitäpaitsi, jos väitän itseäni yhteiskuntafilosofiksi, olisi uskottavampaa ymmärtää jotain tuosta järjettömästä voimasta, mikä ihmishengillä leikkii.

POLITIIKKA
Ei ole politiikka ihmiselle hyväksi. Ahdistun suunnattomasti, kun se alkaa vaikuttaa ihmisten henkilökohtaisiin väleihin, murtaa ystävyyssuhteita ja herättää epäluuloja kaikkia kohtaan. Maailmanparannus, yhteiskuntakeskustelut, linjojen setviminen ja arvojen punnitseminen, se, mikä on tärkeää ja mikä ei, oikeiden asioiden ajaminen - kaikki tuo on suunnattoman mielenkiintoista. Vaan jos se alkaa vaikuttaa siihen kenen kanssa ja kenen hiekkalaatikolla leikitään, kuka jätetään ilman ämpäriä ja kenen päälle oikein heitellään hiekkaa, minä voin pahoin. En halua valita puolia ystävieni välillä, jotka ovat vastakkain jonkin poliittisen kiemuran takia. En halua politiikan varjolla tehdä päätöksiä, jotka tekevät jotain pahaa ihmisille, joista välitän. Politiikka ei vaan voi mennä ihmisen yli, sillä silloin jokin muu kuin ihminen on voittanut.

IHMINEN
Ihminen keksi talouden, jotta olisi jokin mitta vaihtaa elintärkeitä tavaroita, kuten vaikka ruokaa ja vaatteita. Ei siksi, että olisi mahdollisuus sijoittaa ja huijata ja ottaa riskejä jotka ajavat toiset ahdinkoon. Ei jotta ne, jotka on ovelimpia ja rikkaampia voisivat käyttää toisia hyväksi.

Ihminen keksi politiikan, koska yhteisö toimiakseen hyvin tarvitsee jonkinlaisen järjestyksen. Ei, jotta sillä ajettaisiin omaa etua niiden kustannuksella, jotka uskovat liian hyvää toisista, ei jotta ihmissuhteet menisivät hajalle ja jotkut saisivat yhä enemmän valtaa toisten jäädessä ilman kaikkea. Ei jotta olisi pätevä tekosyy olla olematta inhimillinen.

Ihminen keksi talouden ja politiikan ja nyt ne tuhoavat ihmisen, koska ne saivat meidät uskomaan, että ihminen itsessään ei ole arvokas. Nyt me uskomme talouteen ja politiikkaan, ja nekin uskovat itse itseensä. Onhan se jo aivan vanhanaikaista uskoa enää ihmiseen.