On tullut luettua vähän uutisia viime aikoina...

...ja tekisi mieli vaahdota jälleen muutamasta yhteiskunnallisesta epäkohdasta.

Ihminen vs. byrokratia -ottelua on taas käyty urakalla, kun on pohdittu käännytetäänkö vanha sairas nainen pois täältä, missä hänellä on ainoa tukihenkilö ja auttaja tyttäressään. EU:n ulkopuolisten perheenjäseniksi lasketaan vain puoliso ja lapset, mutta sellainenkin huomautus laissa oli, että jos henkilö on täysin riippuvainen omaisistaan, asia voidaan tulkita uusiksi. Lähes puhekyvytöntä vanhusta ei kuitenkaan pidetty täysin riippuvaisena, vaikkei kotimaassa olisi ketään huolehtimassa, ja koska sairaus johtuu "luonnollisesta iän tuomasta heikkenemisestä". Ja toki taustalla on myös pelko, että tulevat pian tänne muutkin joukolla nauttimaan Suomen sosiaalietuuksista. Tytär kuuluu kuitenkin kustantaneen kaikki hoidot tässä tapauksessa, joten tekosyy sekin. Kysehän on jälleen ihmisistä, toisista ihmisistä, oikeista ihmisistä, jotka on ihan samalla viivalla kuin minä ja sinä ja me. Joku hieman vaivaantunut virkahenkilö radiossa asiaa kommentoi, että viekää viestiä eduskuntaan, ei me mitään voida ja että kyllä tätä on yritetty tulkita ihan oikeudenmukaisesti. No ei. Tekisi joskus mieli alkaa virkahenkilöksi itsekin, se on varmaan vaan niin helppoa kun kädet on sidotut eikä tarvitse ottaa vastuuta mistään. Ei edes ihmisarvosta.

Toinen epäkohta: Lissabonin sopimus. Toistaiseksi ainoa sopimukselle punaista näyttänyt maa Irlanti on myös ainoa, jossa EU-sopimukset on altistettu kansanäänestykselle. Presidentti Halonen ei ollut tuloksesta yllättynyt ja kommentoi äärimmäisen fiksusti, että asia on vakava erityisesti koska Irlannissa päätöksen teki kansa, ei parlamentti. Vastaan äänestäneet eivät ehkä koe EU:n edustavan itseään niin kuin toivoisivat, ja tämän kaiken todistivat oikeaksi saman tien nuo armahat muiden maiden poliitikot, jotka alkoivat heti suunnitella, kuinka kiertää Irlannin vastustus ja jatkaa sopimuksen ratifiointia siitä huolimatta. Ja kukaan ei näe tässä moraalista ristiriitaa? Ei, kun pitää pelastaa EU kriisistä, jonka kanssa ei haluta tekemisiin. "Kyllä EU etsii kriisiin jonkin luovan ratkaisun, kuten aina ennenkin", toteaa Stubb. Politiikka on niin karannut tavallisten ihmisten käsien ulottuvilta, eikä kellään ole intoa sitä sinne päinkään palauttaa. Mutta pakko sanoa, että onneksi meillä on presidentti, joka näkee oikeita asioita. Jotenkin vaan pistää silmään, että tällä samaisella hetkellä kaksi muuta puoluetta ovat jo yhteistuumin ajamassa alas presidentin ulkopoliittista valtaa...

*************************************

Josko siinä olisi aatteenpaloa jälleen yhdeksi kerraksi kyllikseen. Palasin vihdoin keskiseen Suomeen perjantaina, ja löysin itseni vielä samana iltana tanssimasta djembe-rummuin säestettyyn reggaehen hassuissa, hiukan hippivaltaisissa pippaloissa. Lähdin alunperin vain katsomaan kämppiksen rumpuryhmän esitystä, mutta hauskaahan se oli. Pääkaupungista täytyy vielä mainita, että viimeisenä päivänäni siellä näin sekä Andy McCoyn että Apulannan. Ja minä olen oikeasti huono julkkisbongari. Toinen tosin olikin lavalla, ja toista taas olisi vaikeampi olla tunnistamatta. Mutta silti.

Omenapuun kukat on jo tippuneet ja Jyväskylään on tullut keskikesä. Huomenna on aika palata niin sanotusti sorvin ääreen, saksalainen idealismi odottaa.