Vietän ties kuinka monetta aamua koneella surffaillen. Esseet ja niihin vaadittavat kirjat ovat pöydän kulmalla tietokoneen vieressä, käsilaukussa, sohvalla, yöpöydällä, aina siellä missä minäkin, vaan yhden käden yhdellä sormella voi laskea sen työmäärän, jota olen niiden eteen tehnyt. Ahdistaa.
Unohtaakseni esseeahdistuksen keksin lisää ahdistuksen aihetta: teknisen osaamisen puute. Olen silloin tällöin harrastanut blogisurffailua, varsinkin jos olen saanut vinkkejä kavereilta, että mistä löytyy on hyvää luettavaa. Äsken vakoilin hetken muita jyväskyläläisbloggareita ja tajusin kuinka visuaalisesti tylsä oma blogini on. Pari päivää sitten yritin liittää kuvaa otsikkoriville, mutta siitäkin seurasi vain otsikon paisuminen yli koneen ruudun ja tekstin häviäminen jonnekin toiseen ulottuvuuteen. Vaihdoin asetukset äkkiä takaisin ja suljin koneen. Ensi kerralla yritän ehkä vaakasuoraa kuvaa pystysuoran sijaan.
Halusin vain kirjoitella ajatuksiani tänne, ilman sen kummempia vaatimuksia keneltäkään ja mistään. Nyt tuntuu, että olisi tullut aika astua seuraavalle tasolle. Haluaisin persoonallisen blogin, kuten sillä tytöllä, joka esitteli sohviaan, tai sillä, joka oli neulonut vadelman värisiä villasukkia, tai sillä jonka ruohosipulin kukat kimalainen oli löytänyt. En halua olla enää tylsän vihreä ja perusaseteltu blogin pitäjä. Haluan liittää kuvia (en edes tiedä mistä), haluan vaihtaa taustaväriä, haluan pystyä viilaamaan linkkiasetuksia ja tekemään kaikkea sitä, mitä muutkin bloginomistajat voivat vapaa-aikanaan säätää. Minusta on tulossa wannabenörtti, ja kaikki vain blogini tähden.
Tai sitten täytyy uskoa, että sisältö korvaa ulkonäön. Vastaan nörteille bittejä painavammalla ajatuksenjuoksulla. Hah. Peitän taitamattomuuteni katkeraan "en-olis-ikinä-halunnukaan-osata" -asenteeseen ja jatkan vaikka kurillani tylsän vihreää blogiani ylpeydestä kihisten. Ja hiljaa itsekseni harjoittelen säätämistä kunnes jonain päivänä yllätän teidät otsikkorivin kuvalla, joka pysyy kuin pysyykin paikoillaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
pakko sanoa että kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa. painavammalla asialla vihreänä ja ylpeydestä kihisten. sitä paitsi vihreä on paras väri.
Oho. Mun eka kommentti koskaan mihinkään blogiin. Niistä kahdesta mitä luen :) Osaankohan lähettää tämän?
Tätä blogiasi on kiva lukea, kun se on niin selkeän yksinkertainen ulkoasultaan (eikä hidas koneeni lataa kuvia puolta päivää...).
Hmm :)
Opettele vaan säätämistä - vaikka ei se tarvi tarkoittaa, että blogin ulkoasua pitäs niin hirveesti muuttaa. Mutta kotisivujen tekeminen on minusta kiehtovaa puuhaa ilmaisun ja visuaalisuuden vuoksi. Vaikka omat taidot eivät pitkälle riitäkään, niin sen verran olen päässy kokeilemaan, että tämän osaan sanoa. Mutta kamalan addiktiivista se on myös...
Post a Comment