Tänään teki taas mieli vaahdota yhdestä jos toisestakin asiasta, mutta iltaa kohden sitä aina hellittää. Aamuinen luento oli kaikin puolin antoisa: aiheen, luennoitsijan aatteenpalon ja oman aktiivisen seuraamisen kannalta. Harvemmin kolmen tunnin luennon jälkeen toivoo, että kunpa se jatkuisi vielä hetken... Virkistävää on käydä kuuntelemassa asiaa, joka on jo tuttua, mutta kirkastuu kerta kerralta enemmän ja enemmän, oppia uutta aiheesta, joka aidosti kiinnostaa ja jota muutenkin miettii eikä vain opintoviikkojen takia. Tänään taisi myös gradun aihe kirkastua siinä luennon kuluessa. Eipä paljon muuta voi opiskelulta toivoa tässä vaiheessa.
Illalla oli iskeä masennus marraskuun sulassa lumessa töistä poispäin polkiessa. Ystävän seura teen ja leppoisan lautapelin kera nosti kuitenkin siitäkin. Elämää vain, ei muuta.
Ensi jouluksi Jerusalemiin, aasilla tai ilman,
aion nousta Siioniin.
Ensi jouluksi Jerusalemiin, tulivaunuilla tai jalan,
tahdon kultakaupunkiin.
(Semmarit)
Niinhän sitä haaveilee, monista asioista. Päivä kerrallaan kuitenkin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment