Lukukausimaksuista - aatteellisista ja todellisista

Filosofia ja ylioppilaskunta-aktiivia ahdistaa jälleen markkinatalous, tulostavoitteet, hyötynäkökulma ja kaikenlainen taloudellinen perspektiivi. Ensi viikon keskiviikkona 28.11. on maksuttoman koulutuksen päivä. Suomen laki määrää, että tutkintoon johtavan koulutuksen tulee maksutonta kaikille. Kotimaamme alkaa olla yksi viimeisiä maksuttomia vapaan sivistyksen ahjoja, kuten asian eräs ystäväni muotoili. Sellaisena haluan sen säilyttää.

Lukukausimaksuista keskusteltaessa puhutaan arvovalinnoista, periaatteista, jostain mikä koskettaa todella syvältä suomalaista yhteiskuntaa ja yhdenvertaisuutta. Kun puhutaan rahasta, puhutaan rahasta. Taloudesta, säästöistä, leikkauksista, tehokkuudesta, tuloksista, markkina-arvosta... Nämä eivät liene arvoja kenellekään? Vaikka ehkä tässä maailmassa jo ovatkin sellaisiksi hivuttautuneet.

Lukukausimaksukokeilu EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille on pelkkää alkusoittoa. Se ei tule todistamaan mitään - kyseessä on erillisten maisteriohjelmien oikeus hakea lupaa kerätä lukukausimaksuja EU/ETA -ulkopuolisilta opiskelijoiltaan, tämä koskee käytännössä muutamaa opiskelijaa per maisteriohjelma, joissa yleensä on noin parikymmentä opiskelijaa yhteensä. Luulisi tilastoja tutkivien talousintoilijoiden tietävän, että kunnon tuloksiin tarvitaan paljon enemmän näyttöä. Pelko onkin, ettei kyse ole näytön saamisesta tai edes oikeasta kokeilusta. Tuloksia ei voida arvioida mitenkään, kriittistä keskustelua tulee siis olemaan mahdotonta käydä, ja siinä vaiheessa lienee kansa jo turtunut asiaan: emme huomanneet mitään eroa kokeilun aikana, samapa tuo vaikka vakinaistetaan. Ken uskoo porttiteoriaan, tämä tulee olemaan merkittävä askel kohti lukukausimaksuja ihan kaikille. Se ei ole ihan tuulesta temmattua, esimerkkejä kun on hyvinkin lähellä: Saksassa koulutus oli ilmaista 2006 vuoteen asti. Tämän ja ensi vuoden aikana kaikissa osavaltioissa tulee olemaan lukukausimaksut kaikille. Liikkeelle lähdettiin ulkomaisten opiskelijoiden maksuista, sitten toista tutkintoa suorittavien maksuista, sitten liian pitkään opiskelevat saivat osansa, ja viimeksi kaikki loputkin. Kaikki tämä muutamassa vuodessa.

Lukukausimaksut EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille ovat periaatteellisia. Niillä ei tulla todellisesti kattamaan mitään kustannuksia, pelkkä niiden lanseeraminen tarkoittaa valtavaa määrää uusia hallintokuluja. Lisäksi on suunniteltu stipendijärjestelmää, joka on Suomessa toistaiseksi täysin tuntematon käsite. Tämäkään ei synny tyhjästä ja ilman kustannuksia. Saatu raha ei auta millään tavalla yliopistojen taloudellisissa ongelmissa, ja kysymys, jota ylioppilaskuntatoimijat pyörittelevät, on että leikataanko tämän myötä vielä julkista rahoitusta - jolloin kaikenkaikkiaan rahoitusta on vain vähemmän ja lopputilanne on alkutilannetta huonompi.

Lopuksi linkki Talouselämä-lehden artikkeliin aiheesta. Sen lisäksi, että se on täynnä merkityksetöntä markkinajargonia, se on pelottavaa luettavaa. Kuinka korkeastikoulutetut voivat argumentoida asiaa noin, kuinka voidaan unohtaa kaikki muu kun kyseessä on talous ja tulos? Jos näin ajattelevat yliopistojemme korkeassa asemassa olevat, filosofian opiskelijan tekee jälleen mieli ottaa Aristoteles kouraan ja heittää päin. Itseasiassa, wikipedian mukaan jo Platon vastusti lukukausimaksuja aikanaan.