Eli kandidaatintyöni :) Tänään oli palautus ja tokihan valvoin viime yönä neljään sitä viimeistellessä, mistä huolimatta vielä aamulla oli muuteltava muutamaa lausetta ja lisättävä pari pientä juttua. Minkä jälkeen kun sain sen eteeni tulostettuna paperiversiona ja olin jo palauttanut, huomasin yhä korjailtavaa. Mutta ehtiihän niitä sitten vielä ennen aivan lopullista palautusta. Nyt vaan jännityksellä odotan ensi viikon tiistain kandiseminaaria ja että mitä siitä kanssaopiskelijat ja ohjaaja sanovat...
Pää on yhtä aikaa tyhjä ja täysi, ajatuksia ei mahdu enää yhtään enempää, mutta silti mieli käy villinä ylikierroksilla viime päivien loppurutistuksesta ja aamusta iltaan filosofoinnista. Eilen kävin kokopäiväisen loppukirin lomassa lounastamassa yliopistolla ja paluumatkalla olisi houkutus ollut kova jatkaa vaan kaupungille aurinkoisessa ilmassa rauhassa kiertelemään vähän kauppoja. Tänään kun se olisi mahdollista, taitaakin loppuilta mennä nukkuessa...
Aamuyöllä neljältä kun lähdeluettelo ja loppusanat oli viilattu ja jokainen enterin painallus tarkistettu, ei väsyttänyt yhtään. Adrenaliini humisi korvissa ja tuuletin työn valmistumista olohuoneen hämärissä koneen ääressä koko muun maailman nukkuessa. Aamullakin oli vielä villi, vaikkakin viiden tunnin unien jälkeen väsynyt, into päällä. Mutta kun oli kuluttanut viimeiset voimansa niittikoneiden kanssa tapellessa ja vihdoin sitten työn päästänyt käsistään filosofianlaitoksen kopiohuoneen seminaarilokeroon, tuli outo olo. Tätä olen puurtanut syyskuusta asti, välillä enemmän, välillä en ollenkaan, mutta jatkuvasti mielessä kuitenkin työstänyt. Kaiken mitä työhöni kirjoitin opin tänä aikana. Vieraasta ja joskus epätoivoon ajavasta aiheesta on tullut kiehtova, tuttu ja oma. Mikä olisikaan filosofi ilman omaa tutkimusaihetta? :) Voittajafiilis on, mutta entä mitä nyt?
No, ei maailma, saati sitten opiskelut, tähän lopu. Ensinkin se on vain kohtalaisen pinnallinen kandi, joka saa jatkoa noin vuoden päästä kun pitää alkaa suunnitella gradua. Toiseksi sen loppuviilaukset täytyy vielä tehdä esityksen jälkeen, ja kolmanneksi ensi viikonloppuna olisi jo 12-sivuisen kansainvälisten suhteiden esseen palautus. Tänä iltana en aio tosin tehdä mitään, mutta sitten se alkaa taas. Silti, olen vihdoin saavuttanut jotain akateemisella "urallani". Ja onhan se kohta miljoona kertaa hienompaa olla kandidaatti, eikä enää vain ylioppilas.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Onnittelut!!!
Post a Comment