Toivon, että suurilla, pienilläkin joulu lämpöinen ois.

Kotona lumen valkoiseksi rauhoittamassa pikkukaupungissa, jota ympäröi jäätynyt Keitele ja lomalle kenties jo hiljenneet paperitehtaat. Kotona kotitalossa, joulutalossa suorastaan, kun kerran on numeroltaan 24 ja väriltään punainen. Koristelin kuusen siskon kanssa, ja suuntaan vielä kohta hellan ääreen laittamaan piparkakkutaloa kasaan sulalla sokerilla. Valtasin tavan mukaan alakerran takkahuoneen omakseni ja nyt vain odotan, että kierrokset alkaisivat vähitellen hiljetä, kun loma vihdoin oikeasti alkoi eilisiltana.

Olen ikäni ollut joulusta iloinen ja olen odottanut ja vaalinut sitä usein jo pitkään ennakkoon. Viime vuonna minulle valkeni, miksei sama innokas odotus koske ihan kaikkia. Tämäkin joulu on vielä omassa mielessä vähän hiljainen ja surullinen, mutta onhan sitä vuodessa ehtinyt jo hengittääkin taas ja alkaa ajatella uusia tuulia. Ja onneksi joulu kertoo elämän alkamisesta. Niin kauan kuin tuntee taas empatiaa ja alkaa nähdä mitä ympärillä tapahtuu, tietää että palaset kokoavat itseään. Eikä joulua tarvitse niinkään tehdä kuin vain olla ja ottaa vastaan. Sehän armossa ja elämässä ja kaikessa hyvässä hienointa onkin.

Nytpä suuntaan piparitalon harjannostajaisiin. Lämmintä ja rauhaisaa jouluiloa itse kullekin, missä olettekin.