Lentämisestä

"Lokki Joonatan ja nuoruuteni lentohaaveet... en ole lukenut sitä vuosiin, kirjahyllystäni se on löytynyt jo lähes kymmenen vuotta. Sain sen aikanaan hyvältä ystävältä, sielunsiskolta, jonka kanssa pohdimme alle parikymppisinä elämää vakavammin kuin ehkä olisi tarvinnut. Saimmekin silloin 'henkisen iän' testeissä molemmat tulokseksi kolmekymmentä vuotta. Liekö sitten ollut hyvä vai huono, kun olimme kuitenkin vasta lukiolaisia. (Puhun ehdottomasti aikuiseksi kasvamisen puolesta tässä teinejä ihannoivassa maailmassa, mutta sentään jokin raja siinäkin.) Kun lähdin 17-vuotiaana ensi kerran Irlantiin tanssimaan, tämä ystäväni antoi matkaani kortin, jonne oli lainannut Joonatanista pätkän. 'Lähde siitä tietoisuudesta, että olet jo saapunut perille'; jotenkin niin se loppui, ensimmäisen lentotunnin opastus."

Kirjoitin sähköpostia tutulle, joka oli juuri lukenut Joonatania. Teki mieli etsiä kirja hyllystä ja hypätä taas lokiksi autioille rannoille. Lentäminen on aina ollut suurimpia haaveitani sarjassa "jos saisit jonkun superkyvyn niin mikä se olisi". Ennen kuin aloitin autokoulun, näin kerran unta, että ajoin autoa ja se tuntui samalta kuin lentäminen. (Unissani olen myös lentänyt monta kertaa, joten luonnollisesti tiedän miltä se tuntuu.) Valitettavasti autolla ajaminen osoittautui sittenkin paljon arkisemmaksi puuhaksi, mutta unen muistan yhä elävästi.

Myös laskettelussa on jotain lentämisen tuntua. Koko perheen harrastus on vienyt minut vuosien ajan talvilomilla erinäisille huipuille, joskus ihan alppihenkisten vuortenkin, ja jotain lokkijoonatanmaista keskittymistä ja yksinkertaista iloa ja jännitystä on laskeskella uskomattomissa maisemissa koko päivä pitkin rinteitä alas. (Eräs perhetuttu joskus sanoi tosin osuvasti: "Jos nyt mietitään laskettelua niin mitä se oikein on - mennään hissillä ylös ja tullaan suksilla alas, sitten taas ylös ja alas, koko päivä." On se tietysti näinkin ja halpaa huviahan se ei ole.)

----------

Hyvän ystävän työpaikan kohdalle osuneet mielenkiintoiset käänteet ovat puhuttaneet viime päivinä. Pienelle taidetta ja ihmisläheistä työtä tekevälle pajalle tuli hieno tilaisuus esitellä toimintaansa korkealle taholle. Eipä mennyt aikaakaan kun alan kaupungin virkamiehet, närkästyneenä väliin jääneestä kunniasta olivat jo työntämässä nenäänsä asioihin ja tulossa kiireesti pätemään paikan päälle. Jonna Järnefeltillä on mahtava kappale, jossa lauletaan: "Nukkukaa pommiin menestyjät, lakatkaa hetkeksi pätemästä!" Eipä sitä sen paremmin voisi sanoa. Onneksi korkea taho osasi pitää kiinni siitä, mikä heitä kiinnostaa. Virkamiehet saivat kaksiminuuttisensa ja muu aika annettiin sille mille se kuuluukin.

---------

Kunpa meillä kaikilla olisi mahdollisuus aina välillä lasketella, tai lentää, tai jotain, niin asiat pysyisivät tärkeysjärjestyksessä eikä ihan kaikesta otettaisi stressiä.